Esa Vihtonen

Sote-keskustelun unohdettu sukupuoli

Kumpi sukupuoli sinulle tulee mieleen, kun ajattelet sanaa SOTE?

Meillä keskustellaan paljon siitä, kuinka Suomi tulee selviämään yhteiskuntaamme uhkaavasta hoitajapulasta? Alalle kouluttautuvat ihmiset eivät pysy töissään, hoitajia eläköityy kiihtyvällä tahdilla ja suurten ikäluokkien ikääntyminen lisää hoitajakysyntää entisestään. On olemassa aito uhka sille, että hoito- ja hoivapalveluista vastaavat organisaatiot eivät selviydy niille osoitetuista tehtävistä. Tämä siksi, että hoitajia ei vaan kyetä palkkaamaan avoinna oleviin tehtäviin.

Onneksi asiaan on sentään herätty. Valtiomme ylintä johtoa myöten. Sain aluevaaliehdokkaana sähköpostin, jonka liitteenä oli muistio aiheesta ja se alkoi seuraavilla sanoilla:

Sosiaali- ja terveysministeriö perusti syksyllä SDP:n ministeri Krista Kiurun johdolla poikkihallinnollisen työryhmän, jonka tarkoituksena on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus ja riittävyys sekä lyhyellä että pidemmällä aikavälillä. Työryhmä on nyt saanut valmiiksi ensimmäiset ehdotuksensa. Näitä ovat seuraavat:

Jos liittäisin tähän kaikki seitsemän ehdotusta sanasta sanaan, lopettaisit blogini lukemisen mitä todennäköisimmin kesken kaiken. Koska toivon, että jaksat lukea tämän loppuun asti, säästän sinut tuskalta ja referoin ehdotukset mahdollisimman lyhyesti. Huomaa, ettei tarkoitukseni ole missään nimessä kritisoida ehdotuksia – päinvastoin. Meillä poliitikoilla on vaan jokin ihmeellinen kyky muuttaa ajatuksemme sellaisiksi, ettei niistä tahdo edes täysissä ruumiin ja sielun voimissa oleva yksilö ottaa tolkkua.

Alla tiivistetty ehdotuslista:

1. Kootaan arviontiryhmä tuottamaan tietoa sote-henkilöstön riittävyydestä ja ennusteista.

2. Koulutusmääriä lisätään tarvittaessa. Myös koulutusrakenteita kehitetään ja koulutuspolkuja nopeutetaan. (Tämä kohta kopioitu sellaisenaan!)

3. Parannetaan motivointia, työhyvinvointia, ura- ja jatkokoulutusmahdollisuuksia.

4. Käynnistetään hyvän työn ohjelma, jolla vähennetään psykososiaalisia riskejä, parannetaan työturvallisuutta, ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ja härintää. Seurataan työhyvinvoinnin kehittymistä hyvinvointialueilla.

5. Mahdollistetaan omaa ydinosaamista vastaaviin tehtäviin keskittyminen.

6. Täydennetään kotimaista työvoimaa rekrytoimalla henkilöstöä ulkomailta kansallisella mallilla, joka helpottaa rekrytointeja huolehtien potilasturvallisuudesta.

7. Hyödynnetään teknologiaa ja digitaalisaatiota huolehtien asiakas- ja potilasturvallisuudesta, sekä työhyvinvoinnista. Nämä taataan henkilöstön digikoulutuksella.

Meitä miehiä on universumissa suunnilleen yhtä paljon kuin naisia, mutta sote-keskustelua seuratessa tuntuu, että miehet ovat unohdettu sukupuoli. Vuonna 2016 hoitoalan koulutukseen hakeutuvien miesten osuus kaikista hakijoista oli 18% eli alle viidennes hakijoista! Mitä pitäisi ajatella siitä, että esimerkiksi ylläolevassa ehdotuslistassa mainitaan rekrytoinnit ulkomailta, mutta miehistä ei puhuta mitään?

Minun on yhä vaikeampi ymmärtää, miksi sukupuoleni on niin huonosti edustettuna hoitoalan töissä. Onko kyse palkasta? Onko kyse ikiaikaisista arvoista ja normeista? Eikö miehen arvolle ja kunnialle sovi apua tarvitsevan takapuolen pyyhkiminen? En osaa vastata omiin kysymyksiini. Olenhan mies ja lähihoitaja, eikä sukupuoleni ole ollut minulle mikään kynnys tai este alalle hakeutumisessa. Eikä miehisyyteni ole alalla työskentelemisestä kärsinyt.

Koska en osaa vastata omiin kysymyksiini, vetoan sosiaali- ja terveysministeriön poikkihallinnolliseen työryhmään, jonka tarkoituksena on varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuus ja riittävyys. Lisätkää ehdotuslistalle kohta:

Selvitetään syyt ja esteet, jotka selittävät miesten alhaista osuutta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kokonaismäärässä. Ryhdytään kansallisiin toimenpiteisiin, jotka tähtäävät tämän unohdetun sukupuolen osuuden merkittävään kasvattamiseen sote-alalla.”

Lähde:
https://yle.fi/uutiset/3-10631824

Kommentoi blogia-->

Lisätty 15.01.2022