Vaihtoehto Keski-Suomen aluevaltuustoon 2025-2029
Jos joku yhteiskunnallinen ala on lähellä sydäntäni, se on SOTE. Viiden kunnan kotihoidon yksiköissä ja lukuisissa hoivakodeissa työskennelleenä olen ollut tekemisissä satojen asiakkaiden ja heitä hoitavien ammattilaisten kanssa. Missioni on toimia sillan rakentajana eri sidosryhmien välillä.
Yrittäjän ääni
Vahva julkinen sotepalvelutuotanto tarvitsee rinnalleen yksityistä tuotantoa. Kaikkea ei voi, eikä pidä tehdä itse. HYVAKS:n ei tarvitse keksiä jokaista pyörää itse uudelleen. Ilman yritysten nokkeluutta ja kirittämistä vaarana on, että palvelutuotantoprosessi laiskistuu ja pöhöttyy. Elivoimainen paikallisten sote-yrittäjien joukko tulee olla tavoite - ei välttämätön paha.
Sotealan yrittäjien tapaamisissa piirtyy surullinen kuva "kumppanuudesta". Toiminta on yksisuuntaista, yrittäjiä ja yrityksiä aliarvostavaa ja -arvioivaa. "Yhteistyö" tarkoittaa sanelupolitiikkaa, eikä aidosta vuoropuhelusta ole juuri todisteita. Kokemuksia äkillisesti ilman ennakkovaroituksia supistuneista (jopa kokonaan loppuneista) palveluostoista on useilla yrittäjillä. Aluevaltuustoon tarvitaan yrittäjän ääni.
Hoivaresurssit taattava
Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaiseman Vanhusten pitkäaikaishoidon tarve vuoteen 2024-tutkimuksen tilastojen mukaan 85 vuotta täyttäneistä yli viidennes tarvitsee hoivapalveluita. Hoivan tarpeen osuus ikäryhmästä vaihteli hieman alueittain.
Mikäli yllä oleva tilastollinen toteutunut prosentti pysyy ennallaan tulevina vuosina (tai laskee hieman), voidaan ennustaa, etteivät hoivapaikat välttämättä riitä ikääntyville sukupolville. Tähän vaikuttaa moni asia: ennaltaehkäisevän toiminnan onnistuminen, muutokset toimintakyvyn ylläpitämisessä, uusien lääkkeiden suotuisat vaikutukset jne.
HYVAKS on linjannut alueittain hoivapaikkojen karsimisista, vaikka on hyvin mahdollista, että paikkoja tullaan tarvitsemaan lisää. Tulevan valtuuston on pysyttävä valppaana tilanteen kehittymisen suhteen. Kun hoivayksikkö kerran suljetaan, sitä tuskin enää avataan ja siksikin on tarkkaan mietittävä, mistä leikataan kun suurten ikäluokkien hoitoisuuden haasteet todella alkavat. Yhteiskunnan sivistys mitataan sillä, kuinka se pitää huolta heikompiosaisistaan.
Vastuu ja valta palvelutuotannon yksiköihin
Hyvinvointialueelle siirtyi kunnista palveluvastaavia, jotka uuden hallinnon alla kertovat lähes yksimielistä sanomaa: kunta-aikaan oli vastuuta ja valtaa - nyt vain vastuuta. Valta on siirretty ylös hierarkiassa. Miksi? Tuliko näistä omien palvelualueidensa ammattilaisista yhdessä yössä pätemättömiä ja kykenemättömiä tekemään päätöksiä?
HYVAKS:n on otettava yhdeksi päätavoitteekseen moniportaisen hallintohimmelin purkaminen. Kuinka monta johtajaa tarvitaan ostamaan lamppu?
Vain työtä jolla on tarkoitus
Samalla kun työvoiman tarve kasvaa ja suoranainen työvoimapula uhkaa hoitotyöyhteisöjä, Suomessa lisätään sääntelyä ja sääntöjä. Hyvinvointialueiden tulee haastaa itseään, AVI:a ja VALVIRA:a pohtimaan, onko kehitys mennyt jo liian pitkälle?
Esimerkki: hoivakotien asiakkaat saavat säännöllisiä lääkkeitä aamuisin, päivisin ja iltaisin. Nyt jo jonkin aikaa hoitajat on velvoitettu kirjaamaan jokainen säännöllisten lääkkeiden anto jokaiselle asiakkaalle. Joka aamu, päivä ja ilta. Eikö riittäisi, jos kirjattaisiin vain tilanteet, joissa asiakas syystä tai toisesta EI saa säännöllisiä lääkkeitään? Ketä palvelee se, että jokaisesta asiakkaasta kirjataan kymmeniä, lopulta satoja (yhteensä tuhansia ja taas tuhansia) kertoja: saanut iltalääkkeet?
Me puhumme paljon esimerkiksi kirjaamiseen ja erilaisiin tietojärjestelmiin uppoavasta ajasta hoito- ja terveydenhoitotyössä. Suunta on käännettävä. Jostakin on aloitettava. Lakataan kirjaamasta itsestään selvyyksiä. Pienistä muutoksista muodostuu suuria vapautuvien resurssien virtoja.